Työmatkat

MMA:n jäsenelle työajoa syntyy vuodessa keskimäärin 20 000 kilometriä ja neljännes jäsenistä ajaa työajoa yli 35 000 kilometriä vuodessa.

MMA:n jäsenistä

  • 57 % hoitaa asiakastapaamiset omalla autollaan
  • 30 % on käytössä vapaa-autoetu
  • 6 % on käyttöautoetu
  • vain 6 % ei käytä ollenkaan autoa työssään

Koska suurimmalla osalla on käytössään oma auto, kilometrikorvaus on näppärä, yksinkertainen ja tasapuolinen tapa rahoittaa työn vaatima liikkuminen. Verohallinnon julkisten tietojen lisäksi tarjoamme jäsentemme käyttöön matkalaskulomakkeen ja ajopäiväkirjan. Löydät molemmat kirjautumalla jäsensivuillemme.

Työsuhdeauto ja matkakustannusten korvaukset

Luontoisetuauto

Jos myyntimies tai hänen perheensä on käyttänyt yksityisajoihin työnantajan omistamaa tai vuokraamaa henkilö- tai pakettiautoa, katsotaan myyntimiehen saaneen verotettavan etuuden, autoedun. Mikäli kyse on muusta kuin henkilö- tai pakettiautosta, niin etu arvostetaan käypään arvoon. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että autoedun verotusta ei voida kiertää ottamalla työsuhdeautoksi kuorma-autoksi rekisteröity auto. Kuorma- ja pakettiauton kohdalla verottaja uskonee kuitenkin helpommin, että kyse on vain työajoihin tarkoitetusta autosta eikä autoetua näin välttämättä synny.

Vapaa autoetu on kysymyksessä, kun työnantaja suorittaa autosta johtuvat kustannukset. Auton käyttöetu on kysymyksessä kun myyntimies suorittaa itse ainakin auton polttoainekulut. Mikäli myyntiammattilainen maksaa työnantajalle nettopalkastaan korvausta auton käyttämisestä, vähennetään maksettu summa edun verotusarvosta. Eli maksamalla verotusarvon suuruisen korvauksen työnantajalle, ei kysymyksessä ole enää luontoisetu. Tämä ei luonnollisestikaan ole verotuksellisesti järkevää. Muille kuin työnantajalle suoritettuja korvauksia ei vähennetä edun arvosta. Esimerkiksi myyntiammattilaisen itse suoraan vakuutusyhtiölle maksamia käyttöetuauton vakuutusmaksuja ei ole hyväksytty vähennettäväksi käyttöedun arvosta. Myöskään bruttopalkasta tehdyt vähennykset eivät pienennä autoedun arvoa.

On suotavaa pidättäytyä näissä autoetujen perusmalleissa eli joko niin, että työnantaja maksaa kaiken (myös auton pesut jne.) tai sitten niin, että työntekijä maksaa vain polttoaineen (käyttöetu). Järjestelmät, joissa työntekijä osallistuu kustannuksiin ohi näiden tapojen, luovat turhaa sekaannusta arvioitaessa autoedun suuruutta eivätkä yleensä ole myöskään kannattavia työntekijälle.

Autoedun osalta on syytä olla tarkkana sen suhteen miten verotusarvo suhtautuu muuhun palkkaan. Ainoa järkevä tapa ottaa/saada työsuhdeauto on, että verotusarvo lisätään sovitun rahapalkan päälle.

Oma auto

Suurin osa myyntiammattilaisista haluaa tehdyn jäsentutkimuksen perusteella ajaa työajot omalla autolla. Syynä tähän on luonnollisesti autoedun verotus ja myös halu vaikuttaa siihen, millaisella autolla tien päällä liikkuu.

Oman auton käytön mahdollistaa tietysti työnantajan maksamat verottomat kilometrikorvaukset.

Matkakustannusten korvaukset

Matkakustannusten korvaus voidaan sopia suoritettavaksi esimerkiksi yrityksen matkustussäännön, valtion matkustussäännön tai työehtosopimuksen mukaan.

Kun matkakustannusten korvaamisesta sovitaan sopimuksella, tulisi sopimuksen sisältää ainakin seuraavat kohdat:

  • matkakustannukset (matkaliput, matkustusluokka, matkatavarakustannukset, kilometrikorvaukset, pysäköintimaksut jne.)
  • päiväraha, ateria- ja majoituskorvaus
  • matkojen kontrollointi (ajopäiväkirja, matkalasku ym.).

Suoranaiset kulut työnantajan on aina korvattava ilman eri sopimistakin.

Oman auton käytöstä työajoihin voi työnantaja suorittaa verovapaita kilometrikorvauksia. Korvausmäärät löytyvät verkkosivuiltamme kohdasta Palvelut ja edut -> Laki-ja-työelämäpalvelut -> Työmatka

Työehtosopimuksissa tai yrityksen matkustussäännöissä voi olla määräyksiä, että kilometrikorvaus laskee portaittain ajettujen kilometrimäärien mukaan. Tällainen vähäinen alenema esim. 5 000 km:n jälkeen on vielä hyväksyttävissä mutta valitettavan usein työnantajat yrittävät saada voimaan huomattavasti tuota 44 senttiä pienempiä kilometrikorvauksia.

Mikäli myyntiammattilaisella on auton käyttöetu (maksaa polttoaineet itse), voi hän saada työajoistaan verottomana korvauksena työnantajalta 11 snt/km. Kilometrikorvaus voidaan maksaa suurempanakin, jos todellisista kustannuksista esitetään luotettava selvitys.

Omasta autosta työsuhdeautoon

MMA:n jäsenet joutuvat aika ajoin tilanteeseen, jossa työnantaja ehdottaa muutoksia yhtiön autokäytäntöön; tämä tarkoittaa yleensä siirtymistä omasta autosta työsuhdeautoon. Työnantajat perustelevat siirtymistä oman au­ton käytös­tä työ­suh­deautoon yleensä kustannussyillä.

Yleinen mielipide paljon ajavien keskuudessa on oman auton käytön puolesta. Mielipide pohjautuu yleensä autoedun verotuksen nettopalkkaa pienentävään vaikutukseen ja sii­hen, että omaa autoa käytettäessä voi itse vaikuttaa siihen millai­sella autolla ajaa.

Myynti & markki­nointi-lehdessä on ollut tasaisin väliajoin Autoliiton laatimia las­kelmia, joil­la voidaan arvioida työnanta­jalle aiheutuvia kustannuk­sia sekä työsuhde­auton osalta että oman auton käytön osalta. Selkeänä yhteen­vetona laskelmista voidaan todeta, että työsuhdeauto tuo harvoin merkittävää säästöä työnantajalle.

Kiistaa, onko työnantajalla oikeus siirtää omalla autolla ajava myyntimies työsuhdeautoon, ei ole ratkaistu tuomioistuimissa. Kiistaan on aina löyty­nyt ratkaisu muuta kautta; vuo­roin työn­antaja luopuu aikeestaan, joskus myyntimies joutuu taipumaan ja joskus löytyy jopa osa­puolia tyydyttävä kompromissi.

Onko oman auton/työsuhdeauton käyttäminen työsuhteen ehto vai?

MMA läh­tee siitä, että oman au­ton/työsuhdeauton käyt­tö on työ­suhteen ehto siinä kuin palkka ja työaikakin. Työoikeudessa on selkeä periaate, että työnantaja ei saa muuttaa työsuhteen ehtoja olennaisesti sopi­matta siitä työnte­kijän kanssa. Eli sovittua tai noudatettua au­tokäy­täntöä voitaisiin näin ollen muuttaa vain sopimal­la. Sopi­mi­sen ohel­la toi­nen mah­dol­li­suus muut­taa eh­to­ja liit­tyy ir­ti­sa­no­mis­pe­rus­tei­siin eli ta­loudel­lisiin syihin. Mikäli yrityk­sel­lä me­nee to­del­la huo­nosti ja työsuhdeautoi­hin siirtymi­sellä olisi saa­vu­tet­tavis­sa yrityksen taloudelliseen tilan­teeseen oleelli­sesti vai­kuttavaa sääs­tö­ä, niin työn­an­ta­jal­la saattaisi olla oi­keus siir­tää myyn­ti­mie­het työ­suh­de­au­toi­hin. Laskelmat tosin osoit­tavat, että mainittavaa sääs­töä syn­tyy vain har­voin. Kun vie­lä ot­taa huo­mi­oon työntekijälle työ­suh­de­au­tos­ta tulevat haitat, niin int­res­siver­tailu puhuu sen puo­lesta, että työnanta­jalla ei olisi oikeut­ta muut­taa auto­käy­täntö­ä.

Työnantajapuolen mukaan autoasia ei ole työsuhteen ehto, vaan lähinnä työn tekemista­paa ja -vä­linettä koskeva kysymys, joka kuuluu työnantajan työn­johtovallan pii­riin eli että työnantaja saa määrätä miten ja millä välineillä työ teh­dään. Kuulostaakin varsin loogiselta, että työnantaja saisi mää­rä­tä, että työ tehdään työnantajan välineillä eli työ­suhde­autol­la. Työnan­tajan kantaa vas­taan pu­huu se, että siir­tä­mi­sel­lä työ­suh­de­au­toon vai­ku­te­taan myös palkkaan, joten kysy­mys ei ole pel­käs­tään työvä­li­neen määrää­misestä.

Onko kysymyksessä työsuhteen ehto vai ei, on siis pe­rus­ta­vaa laatua oleva kysymys eikä mi­kään helppo rat­kais­tava. Ratkai­suun vaikuttaa ennen kaikkea se, mitä työso­pimuk­sessa tai muu­toin työ­hön tultaessa on asiasta sovittu. Tä­män mukai­sesti MMA:n työsopi­musmallis­sa on erityinen kohta, jossa autoasia määri­tellään työsuhteen eh­doksi. Tällai­nen selkeä maininta riit­tänee tekemään asiasta työ­suhteen eh­don. Sen sijaan tilanne, jossa työn­antaja on an­tanut jossain vai­heessa vapauden valita oman auton ja työ­suh­de­au­ton välil­lä, ei välttämättä sisäl­lä pysyvää kannanot­toa suun­taan tai toi­seen.

Mikä on laiton työsuhteen ehtojen muutos?

Tuomioistuimet lähtevät työsuhderiidoissa usein pe­riaattees­ta, että työsuhteen ehtojen muutos voi olla laiton vain jos siitä aihe­utuu vahin­koa työntekijälle. Eli jos oi­keudessa lähde­tään vaa­timaan oikeutta oman auton käyt­töön, niin pitää pystyä täs­mentä­mään mitä vahinkoa työnantajan toimenpiteestä on ai­heutunut.

Kilometrikorvaukset ovat tarkoitetut korvaa­maan työstä aihe­utu­neita kuluja. Tällöin, mi­käli työmatkat tehdään työsuhdeau­tolla, ei näitä kuluja synny, eikä kilometri­korvausten saamatta ­jäämi­sestä aiheudu mitään vahinkoa. Jos työnantaja velvoittaa siirtymään työsuhde­autoon, tapah­tuu se yleensä rahapalkkaan kajo­amatta. Työntekijä saa täl­löin verotettavan luontoisedun, joka nostaa työnte­kijän ko­ko­nais­palk­kaa. Jo­kainen toki tietää, että tällä tavalla meneteltä­essä kä­teen rahana maksettava nettopalkka pie­nenee, mutta tämä joh­tuu Suo­men ve­ro­tus­käy­tännöstä. Yksinker­taistaen tilanne on siis se, että työn­an­taja nostaa työntekijän palkkaa antamal­la tälle auto­edun ja se, että verotuksen kautta siitä aihe­utuu taloudel­lista vahinko­a, ei ole vält­tämättä työnantajan vastuulla.

Asian ongelmallisuus näkyy myös siinä, että toisinaan myyntimies vaatii korvausta sen johdos­ta, että työnantaja on ottanut häneltä auto­edun pois ja velvoit­tanut käyttämään omaa autoa. Tässä päinvastai­sessa tilan­teessa myynti­miehen kokonaispalkka laskee, ellei hän saa autoedun verotusar­von suuruista palkankorotusta tilalle. Täs­sä ti­lanteessa onkin hel­pompi vaatia korvausta, kos­ka ko­ko­nais­palk­ka pienenee. Ajatusmalli, jossa työn­anta­jal­la olisi korvaus­velvollisuus molempiin suun­tiin eli antaessa auto­edun ja ottaes­sa sen pois, on käsitteellisesti hankala.

Ajateltavissa olevaa vahin­koa on oman au­ton reali­soin­tiin liittyvä mahdollinen myyntitappi­o. Tämän vuoksi san­gen usein sovi­taan menet­telystä, jossa työn­antaja os­taa myyntimiehen au­ton ja antaa sen myyntimie­helle työ­suh­deau­toksi tai sitten sovitaan riittävän pitkä siirtymäkausi, jonka aikana kilometrikorvaukset kattavat auton arvon alenemisen.

Mikä neuvoksi neuvotteluihin?

Ta­lou­delli­nen int­ressi ei Myynti & Markkinointi-leh­des­sä ol­lei­den laskel­mien mu­kaan yleensä voine olla ko­vin suu­ri. Se kuitenkin on työnantaji­en mielestä perus­syy muutok­selle. Mui­ta aja­tel­ta­vis­sa ole­via syitä voi­si­vat olla esi­mer­kik­si se, että työnantaja haluaa, että myyntimiehen käyttämä auto on riittä­vän edusta­va ja uusi tai työnantaja haluaa antaa ulospäin yhtenäisen yritysku­van tai työnantaja voi luulla työn hoituvan vähemmillä kilomet­reillä kun työ tehdään työsuhdeautolla. Yllä on mainittu vain joitakin niistä perus­teista, joi­ta työnan­taja saattaa esittää, mi­käli asiasta keskus­tellaan myyntimiesten kans­sa. Näi­hin on syy­tä varautua vastakommenteil­la.

Varsin usein myös työnantajat mieltävät tilanteen ongelmal­li­suuden ja jättävät omilla autoillaan pitkään ajaneet myynti­miehet rauhaan ja vain uusien myyn­timiesten kohdalla ottavat heti työsuhteen alusta käyt­töön työ­suhdeauton.