Kilometrikorvaus ei paisuta tasetta

kilometrikorvaus_ei_paisuta_tasetta

Kirjanpidon standardimuutos aiheuttaa tasehuolia osalle yrityksiä. Ensi vuonna voimaantuleva IFRS 16 -standardi pakottaa nimittäin yritykset siirtämään leasingautonsa taseeseensa, vaikka yritys ei omistaisi autoja.

Autojen liisaaminen ei enää muutoksen jälkeen toimi monen yrityksen haluamalla tavalla taseen keventämisessä. Tällöin on aivan sama, omistaako yritys itse autonsa vai onko se liisannut ne. Autot ovat tällöin joka tapauksessa nostamassa taseen arvoa ja pienentämässä siitä laskettua tuottoprosenttia, jos sellaista tunnuslukua halutaan yrityksessä käyttää.

Suomessa on käytössä kaikkiaan noin 80 000 työsuhdeautoa. Myynti- ja markkinointiammattilaisen ajot sujuvat niin työsuhdeautolla kuin omallakin autolla kilometrit korvaten, ei eroa tässä. Molemmat toimivat.

Tällä hetkellä noista 80 tuhannesta autosta pääosa on rahoitettu huoltoleasingilla (isompi osa) ja rahoitusleasingilla (pienempi osa). Autokannan ylläpitoon liittyy yrityksissä myös erilaisia piilokustannuksia, joita ei aina tunnisteta. Käyttäjäpalvelut, sopimusmuutosten maksut, laskujen käsittely, sopimusten hallinnointi ja valvonta – esimerkiksi.

Kilometrikorvauksen maksamiseen liittyy noista luetelluista kuluista vain matkalaskujen käsittely ja maksaminen. Kilometrikorvaus onkin edelleen oikein helppo ja yksinkertainen tapa hoitaa työn tarvitseman liikkumisen rahoitus.

Se on myös toimiva tapa välttää tasearvojen paisuminen, jos se on huolena. Ainakin osittain ja ainakin liikkuvaa myynti- ja markkinointityötä tekevän henkilökunnan osalta. Ei kasva tase tarpeettomasti ja tuloslaskelmaankin vaikutus tulee vain ajettujen kilometrien osalta. Vastuu omistamisesta, huollosta ja korjauksista on työntekijällä. Vanha hyvä ja käyttökelpoinen toimintatapa – helppo keksiä jälleen uudelleen.

Samalla moni yritys näyttää heräävän miettimään laajemminkin leasingin käyttöä yrityksen tarvitseman autokannan rahoituksessa ja hallinnassa. Autot voi ostaa myös yritykselle itselleen. Ja kuten sanottua, sekä omalla autolla ajamisessa että työsuhdeautossa on etunsa ja haittapuolensa niin työnantajan kuin työntekijänkin kannalta. Usein vain vertailulaskelmissa jää piilokuluja huomioon ottamatta.

Oma neuvoni asiaan on yksinkertainen, vaikka se ei auta henkilökunnan siltä osalta, jolla autoetu on osana palkkausta ilman välitöntä tarvetta auton työkäyttöön. Mutta myyntihenkilökunnan kannalta kilometrikorvaus toimii yleensä varmasti siinä missä työsuhdeautokin. Ajettuja matkoja voi työnantaja valvoa ja kustannukset tulevat vain tehdystä työajosta. Autoriski jää työntekijälle.

 

Juha Häkkinen, toiminnanjohtaja, Myynnin ja markkinoinnin ammattilaiset MMA

---

Tarinoita ja napakoita kannanottoja työelämän, myynnin ja markkinoinnin maailmasta osoitteessa www.mma.fi/blogi

Edelliset blogikirjoitukset