Prosenttia palkkaan ja senttiä kilometriin

Työmarkkinaneuvottelut on avattu ja osin lopetettukin. Teknologiateollisuuteen syntyi neuvottelukierroksen päänavaus, kun tekno ja SAK:n Teollisuusliitto pääsivät neuvottelutulokseen palkoista kahdelle seuraavalle vuodelle. Palkkoja korotetaan tuolla alalla kahden vuoden aikana yhteensä 3,2 prosenttia. Osa tästä voi olla yrityskohtaista erää eli vapaammin jaettavissa eri tavalla eri työntekijöille.

Mitä me myynnin ja markkinoinnin ammattilaiset haluaisimme?

Me haluaisimme, että palkkoja korotettaisiin vähintäänkin ostovoiman turvaavalla tavalla. Jos tuosta teknologiateollisuuden linjauksesta muodostuu vaikkapa yleisempi linjaus +1,6 prosenttia vuodessa kahden vuoden ajan, se kelpaa meillekin. Oma juttunsa on se, välittyykö korotus ja missä muodossa myynnin ja markkinoinnin ammattilaiselle.

Osalla myynnin ja markkinoinnin ammattilaisista työnkuva on kuitenkin sellainen, että pelkkä palkankorotus ei riitä.

Autoedussa on kysymys palkkaan liittyvästä verotusasiasta ja autoedun verotusarvo sietää vain pienen korotuksen, mieluummin ei sitäkään. Työajosta palkansaajalle ja yrittäjälle maksettava kilometrikorvaus tarvitsisi mielestäni yhden sentin korotuksen. Kustannuksen korvaus ei ole palkkaa, mutta se vaikuttaa siihen, miten omaa autoaan työajoon käyttävien tulot ja menot juoksevat. Päivärahakin ansaitsisi nousta eurolla, koska kulut liikkuvilla ovat kasvaneet.

Sanotaan, että ”liian” suuret palkankorotukset heikentävät teollisuuden kilpailukykyä ja julkisen talouden kantokykyä. Mikä on liikaa, jää monesti itse kunkin päätettäväksi. Harva palkankorotuksesta kieltäytyy.

Vaikka MMA:n jäsenistö työskenteleekin voittopuolisesti b-to-b-myynnin ja markkinoinnin parissa, vaikuttavat kuluttajat suuressa kuvassa usein siihen, kuinka nämäkin tuotteet menevät kaupaksi. Ostovoiman säilyminen tai peräti paraneminen ei ole meille merkityksetön asia.