Aika menettää merkityksensä, siirtymiset kun saattavat ottaa reilusti enemmän aikaa kuin olit suunnitellut. Vastatuuli lyhentää toimintasädettä ja vastaavasti myötäiseen ajettaessa tahi rekan peesissä roikkuessa toimintasäde kasvaa.
Myrskykin voi yllättää, ainakin kuljettajan pää heiluu hänen etsiessään kolmikirjaimisen huoltoaseman pihasta lumihangesta lataustolppaa. Jäinen kuski tahi kippari, miksi häntä halutaankin tituleerata, ei ole omiaan luomaan asiakastunnuksia latausverkoston ylläpitäjän sivuille. Näpit kohmeessa visakortin numerot esiin, ja sitten odotellaan rekisteröintiä.
Onneksi matkalleni sattui myös merihenkisen avulias Marjaana, Fortumin Charge & Drive -palvelusta. Hän hoiti esimerkillisesti asiakaspalvelijan tehtävää auttaessaan useasti lähes merihädässä olevaa kuljettajaa.
Yllättäen sähköautoilu aktivoi tutun tavan nuoruuden autoilusta: naama kiinni range-näytössä pohtii, kuinkahan pitkälle tällä laitteella pääsee. Samalla ajatuksissa siintävät reitin varrelta kaikki pienimmätkin huoltoasemat, josta sähköautoon saa lisättyä bensaa. Tämä testattu laite nielee onneksi myös perinteistä polttoainetta. Eipä nimittäin löydy Vaasa-Oulu väliltä pikalatausasemaa.
Positiivinen yllätys oli reippaan 20 asteen pakkasaamun startti. Autossa ei ilmennyt mitään kohmeloa, vaan se liikkui nätisti ja äänettömästi kuin syksyllä puolukkametsään yhdessä menevä ikääntynyt pariskunta.
Kaupunkiajossa ja ajoissa, joissa päivämatka jää pariin sataan kilometriin, sähköauto on tosi sopiva ja miellyttävä. Voimakas moottorijarrutus on käytössä tosi oivallinen, ja siihen tottuu nopeasti. Omat työajoni kuitenkin vaativat, että toimintasäde on vähintään 500 kilometriä. Tällä kulkupelillä aamun startti aikaistuisi ja kotiinpaluu siirtyisi myöhemmäksi.
PS. Jostain syystä halusin tervehtiä kaikkia mopoautolla vastaantulevia teinejä. Outoa yhteenkuuluvuuden tunnetta!
Lisää kokemuksia sähköautoilusta voit lukea 7. kesäkuuta ilmestyvästä Myynti & Markkinointi -lehdestämme.