Uusi rutiini

uusi rutiini

Kaksi minuuttia vaille kaksi. ”Päivää. Lähtö kahdelta?” Kädenpuristus. Avausvuoron arpominen. Tee pystyyn ja pallo tikun nokkaan. Pari harjoitus svingiä ja pallo peliin. ”Sieltä on hyvä jatkaa!” Kaikkien avattua jatketaan kohti palloja ja sama rutinoitunut tanssi esitetään uudestaan.

Toimistolla aamupäivän täytti aamusta alkaen toinen toistaan seuraavat, tiedostamattomat rutiinit. Parkkiruutuun pakittaen, lompakko läppärilaukun sivutaskuun, oikean puoleisesta ovesta sisään. Hississä painoin samaa nappia kuin olen painanut satoja kertoja aiemminkin. Mikä tekee rutiineista niin koukuttavia? Tuovatko ne turvaa vai vapauttavatko päätöksenteolta?

Kävelit ohi pallostasi, se on tuolla!” havahduttaa minut tarkistamaan paljonko lipulle on matkaa. Valitsen rautaysin. Reippaan kylkiosuman saattelemana pallo päätyy pomppien greenille. ”Hyvä lopputulos” paikallinen besserwisser huikkaa. Ei paljoa naurata, kun itse tekeminen on mitä sattuu.

Kahviautomaatilla päätin aamulla tehdä jotain poikkeavaa: valitsin kaakaon. Neukkarissa huomasin istuvani taas samalla paikalla, mutta kaakao maistui todella oudolta ja sai tilanteen tuntumaan sekavalta. Mika oli taas myöhässä ja Nina lopetteli taas neukkarin ovella edellistä telcoa, kun vastasin vielä yhteen mailiin ennen palaverin alkua ja pääsin takaisin omaan rutiiniini. Jokainen esitti vuorollaan oman myyntiraporttinsa. Joku kuunteli, toinen viimeisteli samalla omaansa. Jokainen odotti jo Pekan kohta muistuttavan tämän vuoden must-win-battleista.    

Kulttuuri on yksinkertaisimmillaan vain sen jäsenten rutiinien summa. Mitä silloin tarvitaan kulttuurin muuttamiseen? Mikä saisi minut muuttamaan tapojani? Luomaan edes yhden uuden rutiinin? Ja milloin joku tekeminen muuttuu tavaksi, rutiiniksi? Epäilys uskallukseksi kokeilla uutta? Kokeilu harjoitteluksi? Parhaimmillaan rutiinit vapauttavat valtavasti energiaa. Pahimmillaan pitävät kiinni menneessä, jossa kymmenen vuoden kokemus muuttuu yhden vuoden kokemukseksi, jota olen toistanut kymmenen kertaa.

Greenillä otan putterin esiin, mutta pysähdyn tuijottamaan lippua. Onko tämä valinta rutiini, tapa vai muiden asettama sääntö? Miten pelikaverit suhtautuisivat, jos ottaisinkin esiin puuvitosen? Sotkisinko heidänkin rutiininsa? Muuttaisinko pelin kulttuuria vai sotkisinko koko pelin? Löytäisinkö jotain uutta omaan peliini joutuessani ajattelemaan ja keskittymään ihan uudella tavalla tutussa tilanteessa? Pelaanko omaa peliäni vai esitänkö vain muiden käsikirjoittaman version omasta pelistäni?

Kesä on hyvä aika kokeilla ja luoda uutta. Samalla kun levätään, nautitaan ja ladataan akkuja. Päivittää soittolista. Löytää uusi tapa aloittaa golfkierros tai valmistautua lyöntiin. Uusi tapa lähteä mökkireissulle tai valmistaa kala grillissä. Uusi tapa katsoa rakkaita jokaisena aamuna, uusi tapa kohdata ystävä tavatessa. Jos osaa tehdä sen kerran, pystyy tekemään sen uudestaan. Kun pystyy tekemään uudestaan eri tavalla kuin ennen, osaa luoda rutiinin. Jos pystyy tekemään sen yhdessä ympäristössä, osaa tehdä sen myös toisessa. Jos uusi rutiini antaisi sinulle rentouttavan kesäloman ja innostavan töihin paluun, niin mitä tuloksia juhlit uutena vuotena?

Mikko Babitzin, Business Development Manager, Executive Coach

---

Kirjoittaja on liiketoiminnan kehittäjä ja valmentaja. Johtaa työkseen muutosprojekteja ja muuttaa johtamista. Hän tutkii erinomaisuuden dna:ta ja onnistumisten rakennetta sekä yrittää tehdä mahdottomasta mahdollista.

 www.adare.fi/nowena | @Mikkotweeting